Maailmanmatkaajat ostavat tällaisia kameroita

Lainaan intron aikaisemmasta postaukseta: "Olen harrastanut valokuvausta kaksi kolmasosaa elämästäni jo, minkä vuoksi olen päätynyt neuvonantajaksi useampaan kameraostokseen. Aina kun joku kysyy, millainen kamera kannattaa ostaa, olisi ihanaa, jos voisi vain yksiselitteisesti nimetä yhden kameran, joka kaupasta pitäisi sitten hakea."

Kameraesittelyn kautta alkavan valinnan sijaan voi olla mielenkiintoisempaa miettiä, millaisiin valintoihin muut ihmiset ovat päätyneet. Nimittäin kun mietin kuvaavia ystäviäni, tuntuu siltä, että on löydettävissä selkeät kamerakäyttäjäryhmät. Ja kunkin ryhmän tyypit ovat päätyneet aika samanlaisiin kalustohankintoihin tukeakseen omaa kuvausharrastustaan.

Ensimmäisenä kamerakäyttäjäryhmänä esiteltäköön maailmanmatkaajat.

Maailmanmatkaajat matkustavat kokeakseen, eivät ainoastaan dokumentoidakseen. Nuppineuloja löytyy maailmankartalta vähintään neljältä mantereelta. Islanti, Kambodza, Peru ja Arizona voisi hyvin olla edellisten reissujen lista. Nämä tyypit arvostavat näkemiään ja kokemiaan kohteita niin paljon, että haluavat ikuistaa ne niin, että Facebookiin tai Flickriin tai 500px.comiin postattuna kuvanlaatu riittää välittämään aidosti kohteen hienouden. Haitaksi ei olisi, jos kuvilleen saisi somessa muutamat wau-kommentit ja suoria kehuja kuvanlaadusta. Kuvauskalusto saa kuitenkin viedä matkatavaroissa ehkä viidenneksen kokonaistilasta, koska tämä porukka pakkaa muutenkin ainoastaan tärkeimmät tavarat mukaansa. Matkaajat ovat omalla tavallaan myös gadget freakeja tai ainakaan tämä porukka ei kavahda uutta teknologiaa. Kuvien kanssa puljailu on sen verran tuttua, että kuvien jälkikäsittely ja vieminen Facebookiin paikkatiedoilla tuntuu olevan peruskauraa samoin kuin printtien tilaus tai kuvakirjan taitto.

Moni tuntemani maailmanmatkaaja on päättänyt ostaa jonkun tunnetun brändin peilittömän kompaktijärkkärin. Kyseessä ei siis ole näpsykamera, muttei myöskään isokokoinen etsimellinen järkkäri vaan näiden hybridi. Kenno on kompaktijärjestelmäkameroissa yleensä suhteellisen kookas,  four thrids tai APS-C-kokoa, eli se suoriutuu vähän hämärämmässkin (korkeammalla ISO-luvulla, jopa 1600) ilman kovin häiritsevää kohinaa. Paremmalla valolla kenno tuottaa oikein toimivaa laatua.

Oman viehätyksensä kompaktijärkkäreihin tuo myös se, että kamerasetti on laajennettavissa ajan kuluessa. Siinä missä kompaktikamera on täysin muuttumaton, saa minijärkkäriin kiinnittää eri polttovälin linssejä. Itse rungossa on myös jo suoraan ihan hauskoja kuvanmuokkaustoimintoja (panoraamastitchausta, väriefektejä, sarjakuvapläjäyksiä yms.). Videopuolella minijärkkärillä saa 2012 kelvollista full hd -videokuvaa.

Käsittääkseni Sony on dominoinut peliä tässä kameraluokassa, koska toi markkinoille ensimmäisenä toimivan paketin ja runkoja, jotka miellyttivät käyttäjiä. Viimeisen vuoden aikana jokainen merkittävä kameravalmistaja, kuten Nikon omalla Nikon 1 kamera- ja linssimallistollaan, on tuonut markkinoille oman vastineensa. Myös Olympuksen PEN-mallisto vaikuttaa asialliselta.

Canon on taas pärjännyt Powershot-mallistollaan niin hyvin, että sen peilitön vaihdettavien lissien minijärkkärijulkistus tuli vasta kesällä 2012 nimellä Canon EOS M.

Runkojen hinnat vaihtelevat Canonin EOS M:n ja Nikon 1:n vajaasta 600-800 eurosta vielä isompien kompaktirunkojen n. tuhanteen euroon.

Ensimmäinen ostopäätös on se isoin, koska silloin valitaan leiri, johon kuulutaan. Linssit eivät siirry toisen brändin järjestelmästä toiseen vaan kaikki pyrkivät sitouttamaan käyttäjät vain ja ainoastaan siihen omaansa.

Millainen kamera kannattaa ostaa?

Valokuvaharrastus on ollut edelliset kymmenen vuotta käsittääkseni koko ajan kasvussa. Vuonna 2011 Flickrin palvelimilla oli kuusi miljardia kuvaa, Facebookissa 600 miljardia. Maailmassa vuosittain otettavien valokuvien määrä on varmastikin luku, jossa on aika hiton monta nollaa. Ja paljon on tulossa lisää. Ihmiset kiinnostuvat kuvaamisesta, pyrkivät kehittymään kuvaustaidoissaan ja hankkivat myös paljon uutta kalustoa, jotta voisivat ottaa parempia kuvia.

Olen harrastanut valokuvausta kaksi kolmasosaa elämästäni jo, minkä vuoksi olen päätynyt neuvonantajaksi useampaan kameraostokseen. Aina kun joku kysyy, millainen kamera kannattaa ostaa, olisi ihanaa, jos voisi vain yksiselitteisesti nimetä yhden kameran, joka kaupasta pitäisi sitten hakea. Kysymykseen joutuu kuitenkin aina paneutumaan useamman hetken verran.

Kamerateknologia kehittyy kennojen tallennuskyvyn osalta hurjaa vauhtia. Toinen osa-alue, joka kehittyy on kuvien prosessointi joko suoraan tallennusvaiheessa tai siinä vaiheessa kun kuvia aletaan jakaa eteen päin. Eri kokoiset ja eri hintaiset kamerat tarjoavat erilaisia yhdistelmiä näistä ominaisuuksista. Se mitä kuvillaan haluaa tehdä, määrittää sen, minkälainen kamera todella kannattaa ostaa.

Ennen kuin käyn mitään enempää läpi, on pakko listata muutamia kamera-asioissa tosiasioiksi havaitsemiani seikkoja:

- Paras kamera on kuitenkin aina se, joka on saatavilla.

- Hyvissä valo-olosuhteissa saa hyviä kuvia edullisella ja kalliilla kameralla. Mitä huonommissa (lue: pimeämmissä) olosuhteissa haluaa kyetä ottamaan hyviä kuvia, sitä enemmän kalusto maksaa.

- Mitä suurempi kameran kennon fyysinen koko on sitä parempi kuvanlaatu on.

- Kennot vanhenevat nopeasti, linssit hitaammin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kamerarungon jäälleenmyytiarvo laskee kuin käytetyn auton, mutta linseillään voi ottaa loistavia kuvia vielä vuosia ostopäivän jälkeen. Jälleenmyytäessä linsseistä voi saada siten myös ihan kelpo hinnan, kunhan pitää ne hyvässä kunnossa.

- Sen viimeisen must-have-hankinnan jälkeen tulee aina seuraava.

Jatkan kameraostoksista seuraavassa postauksessa, mutta tekisi mieli sanoa vielä yksi asia. Kannattaa ostaa sen verran hyvä kamera, että kun ikuistat sillä jotain kaunista, ei ensimmäinen ajatus päässäsi ole, että kamerasi rajoitti mahdollisuuksiasi merkittävästi. On kivempaa olla siinä tilanteessa tietäen, että lopputulos on paras mahdollinen.

Kuvakävely

Mä katson säännöllisesti Photoshop User TV:n podcastit. Sopivaa työmatka-ajanvietettä. Jaksoissa on pitkin matkaa tullut ihan hyödyllisisä juttuja. Välillä ihan turhiakin. Useamman vuoden katselun aikana omat photaritaidot ovat paranuneet, mutta jaksot eivät silti ole muuttuneet turhiksi. Aina on jotian uutta: viimeisimmän päivityksen mukana tullut feature tai vaikka joku pikanäppäinyhdistelmä. Ja jotenkin tykkään ajatuksesta, että kyseisen podcastin kautta pysyy vähän perillä siitä, mistä muut kuvien käsittelijät kulloinkin pitävät tärkeänä.

Scott Kelby on yksi Photoshop User TV:n perushahmoista ja poikien show'n tultua tunnetummaksi, on ainakin Kelby varmaan tehnyt niemään isommaksi alalla. Tänäkin vuonna järjestetään Scott Kelbyn Photo Walk http://worldwidephotowalk.com/. Se on mun mielestä hyvinkin symppiksen oloinen tapahtuma, joka ei siis ole sen kummempaa kuin muutaman tunnin kävelylenkki kamerat kädessä, minkä jälkeen käydään juttelot kuvista. Tämä toteutetaan vaan yhtäaikaa ympäri maailmaa vapaaehtoisten vetäjien voimin.

Yllätyin kyllä, että Suomen kohdalle oli karttaan ilmestynyt vain muutama pinni, vaikka esim. Ruotsissa ja Norjassa niitä oli huomattavasti paremmin. Ehkä tämä tapahtuma ratautuu meille isommin vasta ensi vuonna.

Eniten käyttämäni kalusto

Canonista ja Nikonista olen päätynyt Nikoniin. Koko valokuvausharrastus alkoi luontokuvauksesta yhteisillä retkillä faijani kanssa, ja alusta saakka olen perinyt kalustoa tätä kautta. Faija kuvasi 80-luvulla vielä Pentaxin MX:llä ja LX:llä paljon, mutta 90-luvun myötä luisui Nikonin puolelle ensin filmirunkoihin ja myöhemmin digirunkoihin. Omat hankintani 2000-luvulla ovatkin olleen yksinomaan Nikonia.

Lähdin digikuvaamiseen suhteellisen "myöhään" 2006. Kuvailin sitäkin ennen digipokkareilla, mutta en järkkäreillä. Nikon D200 (http://en.wikipedia.org/wiki/Nikon_D200) oli ensimmäinen runko, ja se hankittiin hetki ennen reissua Galapagos-saarille.

Kun ensimmäinen Nikonin 35mm filmikokoa vastaava runko tarjottiin inhimilliseen hintaa, oli se hankittava. Nikon D700 on palvellut kohta neljä (!) vuotta.

Pari kertaa olen työn kautta tullut käyttäneeksi Canonin 5D Mark II -runkoa, ja täytyy myöntää, että muutaman asian siitä näkisin mielelläni myös D700:ssa. Päivitystä odotan Nikonilta tämän hintaluokan runkoon (kahesta kolmeen tonniin). Tänä vuonna sen on tultava, koska Canon on nyt juhlinu pari vuotta jo mark II:lla näillä markkinoilla.

Lintukuvissa käytössä on edelleen myös croppikennoinen Nikon D300, joka on D200:n päivitys ja hyvin toimiva paketti sekin.

Syyskuussa 2007 hankin New Yorkin reissulla eniten käyttämäni linssin, AFS 70-200mm f/2.8 VR . Uudempikin versio linssistä on olemassa. Siinä on korjattu pieni vignetointiongelma auokolla 2.8 kuvattaessa. Autofokuskin olis vissiin nopeampi, mutta vaihto maksaisi tonnin, minkä käyttäminen tuntuisi typerältä.

Toinen hyvin käytetty linssi on 24-70mm f2.8. Näillä kahdella kuvaan 80% kaikista kuvistani. Jos kuvaisin enemmän fiksatuissa olosuhteissa, kuvaisin todennäköisesti enemmän fiksatuilla linsseilläkin, mutta koska kuvaamiseni on luonteeltaan tilanteisiin sopeutuvaa, ovat nykyaikaiset zoomilinssit palvelleet tosi hyvin.

Faijalta löytyy lisäksi 200-400mm F/4 VR, joka on käytössä lintukuvauksessa.

Lisäksi noihin pitkiin zoomeihin on muutama telekonvertteri vielä (1,4-kertainen ja 2,0-kertainen).

Valopuolella käytössä on yksi Nikon SB-900. Pari vuotta sitten hankin  myös helposti liikuteltavat ja suht edulliset kittistudiosalamat Elinchrom D-lite 2 ja 4, yhden kumpaakin.